nyt hän on aloittamassa yhteistyötä Marimekon kanssa
Värimorsinkoviljelmä on laajentunut kymmenien hehtaarien kokoiseksi. Luonnonväreistä ovat kiinnostuneet myös alan isot toimijat.
HANNA JUOPPERI
14.11.2020
Finanssi- ja vakuutusalalla aiemmin toiminut nivalalainen Pasi Ainasoja kaipasi elämäänsä toisenlaista sisältöä.
Uuteen alkuun tarvittiin kaksi asiaa: tarpeeksi mielenkiintoinen haaste ja työmatkalla syntynyt havainto siitä, miten paljon paremmin asioita voitaisiin tuotteistaa. Ne saivat toimimaan.
Ainasojalla oli peltoja Nivalassa, mutta hän tiesi, että viljan viljely ei ole hänen juttunsa. Menestysresepti voisi löytyä erikoiskasveista. Vastuullisuutta ja ekologisuutta korostava megatrendi ja tekstiiliteollisuuden suuri ympäristökuorma saivat hänet harkitsemaan luonnonmukaista värintuotantoa.
Ainasoja soitti Luonnonvarakeskukseen ja kysyi vinkkejä mahdolliseksi viljelykasviksi. Sieltä kerrottiin, että värimorsingon viljelyä on tutkittu Suomessa vielä varsin vähän. Kasvi herätti Ainasojan mielenkiinnon.
Työmatkalla Kööpenhaminassa Ainasoja ärsyyntyi. Tanskalaiset osasivat sen niin hyvin: hyggeily ja smörrebrödit osoittivat hänelle sen, kuinka hyvin asiat voidaan tuotteistaa ja rakentaa niistä kansallisia mielikuvia. Ainasoja päätti, että suomalaiset puhtaat luonnontuotteet pitää tuotteistaa paremmin.
Alkoi nivalalaisen indigon tarina.
Viljelmä kasvoi valtavaksi kolmessa vuodessa
Värimorsinko ja indigo
Indigo on tuttu farkkujen sininen väriaine. Sitä voidaan valmistaa synteettisesti, mutta perinteisesti se on saatu kasveista.
Yksi indigon lähteistä on värimorsinko, joka menestyy myös pohjoisissa olosuhteissa.
Värimorsinko on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuonna se kasvattaa lehtikasvuston, josta voidaan uuttaa sinistä väriainetta.
Toisena vuonna kasvi kukkii ja tekee siemenet.
Pasi Ainasoja aloitti värimorsingon viljelykokeilut kasvimaan kokoisella pläntillä kesällä 2017. Muutamassa vuodessa viljelyala on laajentunut 40 hehtaariin, minkä Ainasoja arvioi olevan suurin värimorsinkoviljelmä koko Euroopassa. – Tuotantoprosesseja on kehitelty tuhansia tunteja ja usein myös kantapään kautta, hän sanoo.
Suomessa kasvaneessa indigossa on oma sävynsä, Pasi Ainasoja sanoo. Hän kertoo saaneensa Euroopasta kommentteja, että valoisat yöt antavat värille erityisen vahvuuden. Kuva: Hanna Juopperi / Yle
Suomessa kasvaneessa indigossa on oma sävynsä, Pasi Ainasoja sanoo. Hän kertoo saaneensa Euroopasta kommentteja, että valoisat yöt antavat värille erityisen vahvuuden. Kuva: Hanna Juopperi / YleEsimerkiksi lähes kaikki värimorsingon lehtien käsittelyyn tarvittavat laitteet on pitänyt rakentaa itse. Työvoimaa ja apua tuotekehitykseen löytyi kyläläisiltä. Värjäysprosessia Ainasoja on opiskellut vaihe vaiheelta ja mittakaavaa pikkuhiljaa kasvattaen. Viljelyoppia Ainasoja kertoo saaneensa erityisesti englantilaiselta värimorsinkoa vuosikymmeniä viljelleeltä 80-vuotiaalta Ian Howardilta, joka on jakanut oppia sähköpostiviesteissä ja Skype-puheluissa. Nyt Ainasoja pystyy vastaamaan jo teollisen tuotannon vaatimuksiin. Marimekko valmistamassa ensimmäisiä indigovärjättyjä tuotteitaan Pian Pasi Ainasoja saavuttaa tärkeän virstanpylvään, kun Marimekko tuo ensi vuonna markkinoille tuotteita, joissa on käytetty ensimmäistä kertaa suomalaista luonnonväriä, Nivalan indigoa. Marimekko on tutkinut luonnosta saatavien väriaineiden käyttöä omassa kangaspainossaan Herttoniemessä reilun vuoden ajan, kertoo Marimekon kodin malliston ja kuviosuunnittelun johtaja Minna Kemell-Kutvonen. – Se on ensimmäinen tämän mittaluokan kokeilu, ja mekin olemme tässä vasta alkumatkalla. Luonnonvärien käytöstä on käsityöläisperinteestä alkaen pitkä historia ja kokemus, mutta niiden skaalaaminen teolliseen mittakaavaan on Kemell-Kutvosen mukaan vasta alussa. Luonto tuo normaalisti tarkkaan säädeltyyn prosessiin mukanaan myös arvaamattomuuden. Luonnosta saatavissa väreissä on hyväksyttävä se, että ne eivät välttämättä aina ole tismalleen samanlaisia. – Värien laatu ja saatavuus riippuvat siitä, mitä luontoäiti on meille valmis antamaan, Kemell-Kutvonen sanoo. Luonnonvärejä voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin Viime vuonna Suomessa käynnistyi laaja Biocolour-hanke. Sen johtaja, dosentti Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta sanoo, että maassamme on luonnosta saatavien väriaineiden tuotannossa paljon piilevää potentiaalia, jota pyritään nyt kaivamaan esiin. – Meillä on biomassaa valtavat määrät. Luontomme tuottaa värinlähteitä, ja esimerkiksi metsäteollisuudessa on sivuvirtoja, jotka ovat vielä hyödyntämättä. Väriaineita voitaisiin tuottaa myös esimerkiksi elintarviketeollisuuden kuorijätteistä, naateista tai osista, joita ei hyödynnetä ruoantuotannosta. Moni ihan tavallinen kasvi voisi olla hyödynnettävissä uusilla tavoilla. Nivalan värimorsinkopelloilla kulkiessaan Räisänen nostaa esimerkiksi pellon reunassa kasvavat pajut. – Noista saisi hyvää beigeä ja upean harmaan sävyn.
Biocolour-konsortion johtaja Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta kuvasi värimorsingon ensimmäisen vuoden kasvustoa kännykällään Pasi Ainasojan morsinkopellolla marraskuussa 2020. Kuva: Hanna Juopperi / Yle Biocolour-konsortion johtaja Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta kuvasi värimorsingon ensimmäisen vuoden kasvustoa kännykällään Pasi Ainasojan morsinkopellolla marraskuussa 2020. Kuva: Hanna Juopperi / YleYksi tärkeimmistä Biocolour-hankkeen tavoitteista onkin muodostaa värikartta luonnosta saatavista väreistä. Luonnosta saatavat värisävyt mielletään usein hillityiksi ja murretuiksi. Marimekon Minna Kemell-Kutvonen kutsuu niitä silmälle miellyttäviksi väreiksi. – Ne ovat murrettuja sävyjä, mutta ne ovat valtavan hienostuneita ja kiehtovalla tavalla ajattomia. Kirkkaita värejäkin voidaan saada aikaan, jos väriaineiden tuotannossa käytetään hyväksi mikrobeja, hiivoja ja esimerkiksi sieniä, Riikka Räisänen kertoo. Kaikkein hankalin väri on musta. Biovärikarttaa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisimman laajasti paitsi tekstiili- myös pakkaus- ja pinnoiteteollisuudessa, Räisänen sanoo. Synteettisten värien vaihtoehdoille on kysyntää. – Kun tutkitaan ja kehitetään biohajoavia tuotteita, myös kiinnostus biohajoaviin väriaineisiin kasvaa. Luonnonväriaineiden käyttö herättää siis kiinnostusta, mutta eivät ne synteettisiä väriaineita kokonaan korvaa. Riikka Räisänen toteaa, että luonnosta saatavia värejä ei kannata käyttää bulkkituotteiden valmistukseen, vaan ennemminkin niin sanottuun bioluksukseen. Indigon jälkeen kokeilussa ovat sipulinkuoret Nivalassa sinisen väriaineen tuotanto on saatu nyt uomiinsa. Oppirahat on maksettu ja tulevaisuuteen voi katsoa luottavaisin mielin. – Olemme ihan kaupallistamisen kynnyksellä. Uskon, että ensi vuodesta tulee jo kaupallisesti menestyksekäs, Pasi Ainasoja sanoo. Jatkossa tavoitteena on myös värimorsingon osien hyödyntäminen entistä tehokkaammin, Ensimmäisenä vuonna kasvin lehdistä saadaan väriainetta, mutta sen lisäksi sen juuria voidaan hyödyntään lääkinnällisissä tuotteissa. Kasvin toisen vuoden kukinnosta saa hunajaa. Myös värimorsingon siementuotanto on jo omavaraista. Pasi Ainasojan mielessä vilkkuvat myös uudet värit. Seuraavaksi testissä on aiemmin jätteeksi päätyneitä sipulinkuoria, joista hän aikoo alkaa testata keltaisen, vihreän ja oranssin sävyjen tuottamista.